Kalassa Tasmanian merellä

Oli noin kello 23, hiekkarannalla, kaakkois- Australiassa. Tähtikirkas yö,
Magalhaesin pilvet näkyivät taivaalla jonka tähtikuviot olivat pohjoisen
asukkaalle tuntemattomia. Suuret aallot vyöryivät rantaan Tasmanian mereltä.
Oli nousuveden aika. Drewe tiesi, että ennen nousuvettä ja sen jälkeen
kalaparvet tulevat rantaan, ensin pienet kalat ja sitten niitä saalistavat
suuret kalat. Veden noustessa siihen muodostuu virtauskanavia joita myöten
kalat uivat. Kokenut silmä havaitsee nämä kanavat ja  kala tarttuu kun viehe
heitetään kanavaan.

Päivällä Drewe oli sitonut tyrskykalastukseen soveltuvia vieheitä. Vahvan
siiman päässä oli lyijypaino. Puolisen metriä lyijypainosta oli perukkeeseen
kiinnitetty iso koukku. Jossakin versioissa oli ylempänä toinen peruke
koukkuineen. Koska meillä oli vain yksi lohivapa valmistin käsin heitettävän
mallin , jossa paksuhko siima oli muovikelalla. Siiman päässä oli lyijypaino ja
lyijypainon yläpuolelle oli kiinnitetty peruke koukkuineen. Syöteiksi oli
ostettu pakastettuja kokonaisia sardiineita läheiseltä huoltoasemalta.

Drewe ja Esa


Hiekkaranta oli useita kilometrejä pitkä, paikoitellen loiva, paikoitellen
jyrkemmästi mereen laskeva hienohiekkainen ranta. Hyvissä ajoin sopivan
näköinen paikka valittiin. Drewe heitteli viehettään tyrskyihin. Vesi alkoi
nousta, oli vetäydyttävä ylemmäs. Isojen aaltojen jälkeen vesi ryntäsi aina
ylemmäs rannalle ja kasteli paljaat jalat. Äkkiä Drewe sai tärpin ja alkoi
kelata.
Tekniikkana oli pitää siima koko ajan tiukalla, koska kala voi irrota jos
aallon rynnätessä siima löystyy. Drewe veti kalan rannalle, vahva siima
salli tämän tekniikan. Saaliina oli parin kilon painoinen tyynenmeren lohi.
Drewe kiskoi ylös useita kaloja. Parhaimmillaan kala tarttuijoka heitolla.

Koetin saada tärppiä omalla alkeellisella välineelläni. Aallon vetäytyessä
juoksin sen perässä. Pyöritin siimaa vieheineen ilmassa ja sinkosin sen
mahdollisimman kauas kuohuihin. Sitten oli juostava karkuun ryntäävää aaltoa
joka joskus oli yli miehen korkuinen. Uskomatonta kyllä pian tärppäsi.
Koukussa oli iso kala ja minulla oli siima paljaissa käsissä. Ilman vapaa
kalan voima tuntuu. Juoksen ylöspäin, pidän siimasta kiinni ja kiskon kalan
rannalle. Tämä toistuu muutaman kerran. Jännityksen vuoksi käsissä ei tunnu
edes kipua, vaikka siima viilsi haavan sormiin. Kokemus pimeässä tähtikirkkaan
taivaan alla aaltojen vyöryessä rantaan oli unohtumaton.

Esa K
25.2.2007